Onko koolla merkitystä?

TEKSTI: Mika Önkki

- Mitä suurempia he ovat, sitä kovempaa he kaatuvat, sanoo vanha sanonta. Mutta millä eväillä se pienempi henkilö sitten vastustajansa kellistää, jos häviää vastustajalleen ulottuvuudessa, massassa, voimassa, ja vielä kokemuksessakin. Jäljelle jää enää toivo taidoista, nopeudesta ja asenteesta. Ei ole ollenkaan ihmeellistä, että varsinkin naisilla vastassa saattaa olla jopa neljäkymmentä senttiä itseä pidempi ja yli viisikymmentä kiloa painavampi mörökölli. Epäreilua? Elämä on.

koko

Tässä vaiheessa monella tulee mieleen jotain viisasta tilanteiden välttämisestä ja de-eskaloinnista, mutta paneudutaan nyt sellaiseen tilanteeseen, jossa fyysisiä voimakeinoja ei voida enää välttää. Puheet meni kuuroille korville - jos sieltä suusta nyt tilanteen aiheuttaman paniikin takia edes jotain ymmärrettävää tuli. Pahin painajaisesi on toteutumassa. Vastassa on tunnetun Venäläisen painijätin näköinen ja kokoinen vastustaja, rautakourat valmiina tarttumaan sinuun. Pakoreittiä ei ole ja kaveritkin juoksee jo kaukana. Mitkäs ne ohjeet sitä karhua vastaan olikaan?

Osa saattaa kaivaa muistin kätköistä häkkiottelujen vanhat hyvät ajat, jolloin niissä ei vielä painorajoja tunnettu. Siellä BJJ:n kultapoika Royce Gracie niputti ensimmäisissä UFC-kisoissa isotkin vastustajat. Pitää tosin muistaa, että Royce ei ollut kovin pieni. Hän oli n. 183 senttinen ja yli 80 kiloinen. Mies oli harjoitellut koko ikänsä parhaassa mahdollisessa opissa ja juuri tämän kaltaisia otteluita varten. Mitenkähän olisi silti käynyt jos pituudesta ja painosta olisi napattu kymppi pois? 

Onneksi väkivaltatilanteesta selviämiseen ei välttämättä tarvita vastustajan lyömistä tai kuristamista tajuttomaksi. Ehjin nahoin kotiin pääseminen on se suurin voitto mihin pitää pyrkiä. Jos päätät alkaa nyrkkeilemään tai painimaan huomattavasti isompaasi vastaan, niin huomaat pian että koolla on paljonkin merkitystä. Jos taas pyrit kaikin keinoin ainoastaan satuttamaan vastustajaasi niin, että pääset turvallisesti tilanteesta pakenemaan, sinulla on mahdollisuudet onnistua. Koska ei ole reilua muutenkaan käydä pienempänsä päälle, älä sinäkään koskaan yritä kamppailla reilusti. Voit joutua jopa hyökkäämään ensin, koska jos annat tilanteen mennä sinun kannalta liian epäedulliseen suuntaan, niin voi olla, että et pysty enää tilannetta hoitamaan.

SELVIYTYMISEN AVAIMET

Sun Tzu:n taisteluviisauksia lainaten, pitää välttää sitä mikä on voimakas ja iskeä siihen mikä on heikko. Hyviä kohteita löytyy kropasta useita ja kaikki tietää varmasti niistä parhaimmat. On vain harjoiteltava iskemään niihin tehokkaasti ja muistettava, että hätävarjelutilanne ei ole urheilukilpailu. Jopa 3-vuotias tyttäreni on onnistunut aiheuttamaan minulle riittävästi kipua päästäkseen juoksemaan karkuun karkkipussin kanssa. Yllätyksellisyys ja nopeus on ollut avaimina onnistumiselle. Mutta miten ikinä päätätkin isoa päälle karkaajaasi iskeä, niin tee se yllättävämmin, nopeampaa, kovempaa, aggressiivisemmin ja tarvittaessa useammin.... ja ilman sääliä.

Opetin eräällä naisille suunnatulla itsepuolustuskurssilla tekniikkaa, jonka tarkoitus oli vaikuttaa hetkellisesti hyökkääjän näkökykyyn. Eräs nainen tokaisi, että:  “Hyi kauheaa. Tuollaista en ikinä halua kenellekään tehdä. Mieluummin annan suosiolla”. Taktinen veto tietysti sekin ja jokainen itse päättäköön minkälaiseen voimankäyttöön turvautuu.

Mitä enemmän harjoittelet, sitä enemmän käyttökelpoisia aseita repertuaariisi saat. Muista kuitenkin, että määrä ei korvaa laatua. Bruce Lee on joskus sanonut, että: “ En pelkää miestä, joka on harjoitellut kymmentätuhatta eri potkua kerran, mutta pelkään sitä, joka on harjoitellut yhtä potkua kymmenentuhatta kertaa”.

Mutta koska vastustajasi ei ole tikkataulu, niin yhtä tärkeää kuin mitä harjoittelet, on myös se miten harjoittelet.

HARJOITTELU

Harjoittelun pitää opettaa sinulle miten kamppailla eri tilanteissa sekä ilman “likaisia temppuja”, että niiden kanssa. Vasta todellisen kamppailutaidon päälle rakennettu kokonaisuus kestää kovemmankin paineen alla. Yksittäinen temppu ja tekniikka unohtuu helposti taistelun tuoksinassa tai sille ei vaan välttämättä löydy sopivaa hetkeä. Ei ole myöskään mitään iloa osata hienolta kuulostavia periaatteita, jos vastustaja osuu sinuun ensimmäisellä lyönnillään niin kovaa, että unohdit mitkä ne oli. Se mitä harjoittelee väkivaltatilanteista selviytyäkseen, riippuu tietenkin siitä kauanko päättää uhrata siihen aikaa, seminaarin verran, peruskurssin, vuoden vai koko elämänsä.

Jos aiot pärjätä isommillesi, niin harjoittelusi pitää myös olla sen mukaista. Olet ehkä valinnut aikaisemmin pariksesi suurin piirtein oman kokoisesi, kun se on ollut mahdollista. On tietysti mukavaa kun opetellut tekniikat sujuvat mallikkaasti ja sellaista treeniäkin tarvitaan. Mutta ota säännöllisin väliajoin harjoituskaveriksi salin isoin ja rumin köriläs. Ainoastaan harjoittelemalla isojen miesten kanssa saat oikeanlaista tuntumaa. Kivaahan se ei välttämättä ole, mutta palkitsevaa. Huomaat varmasti hyvin pian, että kokoero aiheuttaa välillä pieniä rajoituksia.

CONAN-RAJOITE

Conan Barbaari oli minun nuoruudessani sarjakuvasankari, joka oli ylivertaisen iso, vahva ja julma. Harjoittelit sitten mitä lajia hyvänsä, niin olet varmasti törmännyt tilanteeseen, missä tekniikkasi ei olekaan toiminut odotetulla tavalla isokokoista vastustajaa vastaan. Jokaisessa tekniikassa on siis olemassa leikkisästi sanottuna “Conan-rajoite”, eli vastustajasi voi olla yksinkertaisesti vaan niin iso ja vahva, että se minkä luulit olevan tehokas temppu, ei aiheuta vastustajassa juuri mitään vaikutusta. Tositilanteessa oma suorituskaan ei välttämättä ole ollenkaan sitä, mihin saliolosuhteissa pystyt.

Muistan elävästi, kuinka aikoinaan eräs salillamme vieraillut ohjaaja pyysi oppilastani ottamaan hänestä kuristusotteen sivulta. Mukavana miehenä oppilaani teki ilmeisesti hieman liian kevyen suorituksen, koska ohjaaja komensi häntä kuristamaan kovempaa. Ja näin myös kävi, mutta sillä seurauksella, että ohjaajan jalat nousivat kolmekymmentä senttiä ilmaan ja käden minkä piti lätkäistä nohevasti munille, taputtelikin vaarattomasti vatsan seutua. Sen jälkeen seurasi yleistä rimpuilua. Mitä tästä opimme? Jos olet ohjaaja, niin katso kenet valitset uhriksesi ; )

ESTE VAI HIDASTE

On selkeä ero siinä, miten kyseisen kokovertailun kokee kamppailulajia harrastava, kuin mitä pelkästään tappelemalla oppinsa saanut henkilö. Siinä missä iso treenisalilla hikeään vuodattanut kaveri osaa kunnioittaa ja arvostaa myös pienemmän kykyjä, niin iso kadulla oppinsa saanut ei pidä itseään huomattavasti pienempiä juuri minään. 

Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että kun sama vertailu tehdään pienempien taistelijoiden puolella, niin sielläkin pienempi “katujätkä” katsoo isomman vastustajansa ainoastaan vähän suuremmaksi hidasteeksi, kun taas pieni kamppailulajeja harrastava kaveri osoittaa isompaa vastustajaa kohtaan pelonsekaista kunnioitusta. Kamppailuharrastus tuntuu opettavan siis ainakin nöyryyttä, joka voi varsin helposti muuttua tositilanteessa omien kykyjen aliarvioimiseksi jos kokemusta ei ole.

Asenne ongelma saattaa tosin monesti koitua myös isomman miehen tappioksi. Pienemmän paha aliarvioiminen antaa yllätysedun puolustautujalle. On varmasti melkoisen hämmentävää jos on päättänyt valita helpon uhrin ja tämä puolustautuu kuin Tasmanian tuholainen.

ASENNE

Monilla pelkkä ajatus suuren ja pelottavan vastustajan kohtaamisesta aiheuttaa kyvyttömyyden tunnetta. Tämä voi tositilanteessa aiheuttaa sen, että tilanne hävitään jo henkisellä tasolla ja fyysinen puolustautuminen käy mahdottomaksi. Mielikuvaharjoittelua apuna käyttäen on mahdollisuus saada muutettua oma ajatusmaailma sellaiseksi, että se mahdollistaisi tehokkaan puolustautumisen myös tilanteissa, joissa normaalisti tuntisi vain lamauttavaa pelkoa.

Perheellisille naisille olen monesti käyttänyt mielikuvaa, jossa pyydän heitä ajattelemaan tämän pelottavan vastustajan yrittävän tehdä jotain pahaa heidän lapselleen. Tässä vaiheessa poikkeuksetta jokainen on kertonut puolustavansa lastaan täysin ajattelematta sitä, kuinka iso tai pelottava mies sitten onkin kyseessä. 

Oikeaa asennetta on vaikea saada ihmiselle, jolle on koko elämänsä opetettu, että toista ihmistä ei saa satuttaa ja pitää olla kaikille kiltti. Selviytyäkseen voi joutua toimimaan omien moraalisääntöjensä ulkopuolella, mutta vaihtoehtoja ei monesti ole.

TASOITUSTA

Tasoitusta on tietenkin jo kamppailu/itsepuolustusharjoittelu itsessään. Onhan selvää, että jos vastustajalla ei ole kokonsa lisäksi muuta kuin suuret luulot ja puolustautuja on pyhittänyt elämänsä kamppailuharjoittelulle, niin rahoja ei kannata lyödä likoon pelkän ulkonäön puolesta. 

Daavidkaan ei kyllä lähtenyt Goljatia vastaan tyhjin käsin. Hän tarvitsi hieman tasoitusta, otti linkonsa ja vetäisi jättiläistä kivellä. Vasta sen jälkeen kävi lopettamassa tämän. Aina kannattaa siis käyttää käsille saatavia esineitä tehostamaan omaa puolustautumista. Harjoittele erilaisilla välineillä niin, että mitä ikinä saatkin käteesi, osaisit sitä automaattisesti käyttää.

Erityisesti käytettäessä “kättä pidempää” pitää muistaa, että vaikka sinä olisitkin oikeudettoman hyökkäyksen uhri, niin väärin suhteutettu voimankäyttö saattaa johtaa lain silmissä tilanteeseen, jossa sinä oletkin yhtäkkiä rikollinen ja päälle karkaaja uhri.

LAKI

Hätävarjelutilanteen mahdollisessa jälkiselvittelyssä toimiasi peilataan aina lakiin. Huomioon otettaviin seikkoihin kuuluu mm. hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Mikäli siis hyökkääjä on selvästi sinua suurempi ja tilanne erityisen vaarallinen, niin sinulla on myös oikeus käyttää huomattavasti kovempia voimakeinoja. Toivottavasti pystyt myös perustelemaan tekosi jälkeenpäin, muutenkin kuin: “Tota se tuli ja mä hakkasin sen, se alotti”. Olit sitten kuinka pieni hyvänsä, niin kuolettavien taistelutaitojen harrastajana sinä olet monen silmissä tappava ase, ainakin vastapuolen asianajajan.



Muutama kysymys koon merkityksestä turvallisuusalan ammattilaiselle:

Oletko joutunut työssäsi tilanteisiin, missä voimankäyttö on muuttunut hätävarjeluksi?

- Kyllä, useasti.

Olisitko pystynyt puolustautumaan jos olisit ollut 20 kiloa kevyempi?

- Keinot olisivat ehkä olleet paljon väkivaltaisempia. Olen ollut aikaisemmin huomattavasti kevyempi (nyt 110 kg, pienimmillään 75kg). Vastaavissa tilanteissa koin, että en pystynyt enää toimimaan tilanteissa niin kuin olisin halunnut. Paino ei monesti riittänyt kohdehenkilön liikuttamiseen.

Onko isoista kohdehenkilöistä ollut haittaa ?

- Monesti isojen riehuvien kohdehenkilöiden kanssa tilanne saattaa mennä välittömästi hätävarjeluksi. Aikaa tai mahdollisuuksia ei lievempien keinojen kokoilemiseen ei yksinkertaisesti välillä ole. Kaksi kertaa on käynyt niinkin, että jo puhuttelun alkaessa henkilö on “pyyhkäissyt” minut seinään.

- Kokemukseni mukaan isojen miesten iskunkestokyky on ollut välillä pelottavan hyvä. esim. voimakkailla polvipotkuilla ei välillä ole ollut juuri vaikutusta. Voi vain kuvitella miten kyseisiä henkilöitä olisi voinut taltuttaa huomattavasti pienempi ihminen.


© Streetwise ry 1997- 2017